Ulkomailla sijaitseva omaisuus tulee aina ilmoittaa suomalaisessa perunkirjoituksessa, jos vainaja oli Suomessa asuva tai verovelvollinen. Kaikki vainajan omaisuus maailmanlaajuisesti kuuluu perukirjaan riippumatta omaisuuden sijainnista. Tämä koskee kiinteistöjä, pankkitilejä, sijoituksia ja muuta varallisuutta. Ulkomaisen omaisuuden käsittelyyn vaikuttavat kansainväliset verosopimukset, jotka pyrkivät estämään kaksinkertaisen verotuksen.
Mitä ulkomaista omaisuutta tulee ilmoittaa perunkirjoituksessa?
Perunkirjoituksessa tulee ilmoittaa kaikki vainajan omistama ulkomainen omaisuus riippumatta sen sijainnista tai lajista. Tähän kuuluvat ulkomaiset kiinteistöt, pankkitilit, sijoitukset, rahastot, osakkeet, ajoneuvot, veneet, taide-esineet, yritysomaisuus ja käteinen raha. Myös ulkomaisiin eläkevakuutuksiin perustuvat oikeudet ja muut aineettomat oikeudet kuten tekijänoikeudet ovat ilmoitusvelvollisuuden piirissä.
Ulkomainen omaisuus vaikuttaa suoraan perittävään kokonaisvarallisuuteen ja sitä kautta maksettavan perintöveron määrään. Vaikka joissain tapauksissa ulkomailla sijaitsevasta omaisuudesta maksetaan perintöveroa myös kyseisessä maassa, se ei poista velvollisuutta ilmoittaa tämä omaisuus suomalaisessa perunkirjoituksessa.
Kiinteistöjen osalta ilmoitettaviin tietoihin kuuluvat kiinteistön tarkka sijainti, pinta-ala, käyttötarkoitus ja arvio sen käyvästä arvosta. Espanjassa, Ranskassa tai muissa suomalaisten suosimissa lomakohteissa sijaitsevat asunnot ja kiinteistöt ovat tyypillisiä esimerkkejä ilmoitettavasta ulkomaisesta omaisuudesta.
Pankkitileistä tulee ilmoittaa tilinumero, pankki ja tilin saldo kuolinpäivänä. Sijoitusomaisuuden kohdalla ilmoitetaan omistuksen tyyppi, määrä ja arvo. Yritysomaisuudesta tulee selvittää omistusosuudet ja niiden arvo mahdollisimman tarkasti.
Miten ulkomaisen omaisuuden arvo määritetään perunkirjoituksessa?
Ulkomaisen omaisuuden arvo määritetään perunkirjoituksessa käyvän arvon periaatteella, eli hinnalla, joka omaisuudesta todennäköisesti saataisiin myytäessä se tavanomaisia myyntikanavia käyttäen. Arvostaminen tapahtuu vainajan kuolinpäivän tilanteen mukaisesti, ja valuutta muunnetaan euroiksi käyttäen kuolinpäivän virallista vaihtokurssia.
Kiinteistöjen arvon määrittämiseen käytetään usein paikallista kiinteistönvälittäjää tai arvioitsijaa, jolta saadaan arviokirja tai lausunto omaisuuden arvosta. Joissakin maissa voi olla käytössä virallisia verotusarvoja, mutta Suomen perintöverotuksessa olennaista on kiinteistön todellinen markkina-arvo.
Pankkitilit ja rahoitusvarallisuus arvostetaan pankin antaman saldotodistuksen perusteella. Todistuksesta tulee käydä ilmi tilin saldo vainajan kuolinpäivänä paikallisessa valuutassa. Jos saldotodistusta ei ole saatavilla täsmälleen kuolinpäivältä, käytetään mahdollisimman lähellä kuolinpäivää olevaa tilitietoa.
Sijoitusten ja arvopapereiden kohdalla käytetään kyseisen markkinapaikan virallisia kurssitietoja kuolinpäivältä. Listaamattomien yhtiöiden osakkeiden tai osuuksien arvostaminen on monimutkaisempaa ja perustuu yleensä yhtiön tilinpäätöstietoihin sekä yrityksen omaisuuden arvoon.
Valuuttakurssien osalta sovelletaan Euroopan keskuspankin tai Suomen Pankin julkaisemia virallisia kursseja. Jos omaisuus on sellaisessa valuutassa, jolle ei ole virallista kurssia, tulee käyttää esimerkiksi paikallisen pankin vaihtokurssia, joka voidaan dokumentoida.
Miten kansainväliset verosopimukset vaikuttavat ulkomaisen omaisuuden perintöverotukseen?
Kansainväliset verosopimukset vaikuttavat merkittävästi ulkomaisen omaisuuden perintöverotukseen estämällä kaksinkertaisen verotuksen. Suomella on erityiset perintöverotusta koskevat sopimukset muutamien maiden, kuten Yhdysvaltojen, Ranskan, Alankomaiden, Sveitsin ja Pohjoismaiden kanssa. Näiden sopimusten perusperiaatteena on, että perintöä verotetaan vain yhdessä valtiossa tai että toisessa maassa maksettua veroa hyvitetään Suomen perintöverosta.
Verosopimuksissa määritellään yleensä verotusoikeuden jakautuminen maiden kesken omaisuuslajeittain. Esimerkiksi kiinteän omaisuuden kohdalla verotusoikeus on tyypillisesti kiinteistön sijaintimaalla. Rahoitusomaisuuden osalta verotusoikeus määräytyy yleensä perinnönjättäjän asuinvaltion mukaan.
Jos Suomella ei ole perintöverosopimusta kyseisen maan kanssa, sovelletaan kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen kansallista lainsäädäntöä. Suomen verolakien mukaan ulkomailla maksettu perintövero voidaan yleensä vähentää Suomessa määrättävästä verosta samasta omaisuudesta, mutta hyvitys ei voi olla suurempi kuin Suomessa samasta omaisuudesta maksettava vero.
Erityisen huomionarvoista on, että joissain maissa ei ole perintöveroa lainkaan, kun taas toisissa maissa verotus voi olla hyvinkin ankaraa. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole perintöveroa, mutta Espanjassa perintöverotus voi olla huomattavasti korkeampaa kuin Suomessa, riippuen alueesta ja sukulaisuussuhteesta.
Verosopimukset vaikuttavat myös siihen, miten omaisuuden arvo määritetään. Joissakin tapauksissa voidaan hyväksyä toisen valtion viranomaisen tekemä arvostus, mutta useimmiten Suomen verottaja arvioi omaisuuden arvon itsenäisesti suomalaisten periaatteiden mukaan.
Mitä erityisiä asiakirjoja tarvitaan ulkomaisen omaisuuden ilmoittamiseen perunkirjoituksessa?
Ulkomaisen omaisuuden ilmoittamiseen perunkirjoituksessa tarvitaan virallisia omistustodistuksia ja arvoselvityksiä. Kiinteistöjen osalta vaaditaan omistustodistus, joka vastaa Suomen lainhuutotodistusta. Tällainen voi olla esimerkiksi rekisteriote kiinteistörekisteristä tai notaarin vahvistama kauppakirja. Lisäksi tarvitaan arviokirja tai muu luotettava selvitys kiinteistön käyvästä arvosta.
Pankkitileistä ja muista rahoitusvaroista tulee esittää pankin tai rahoituslaitoksen antama virallinen saldotodistus. Todistuksessa tulee näkyä tilin tai omaisuuden arvo kuolinpäivänä. Joissakin maissa pankit voivat olla haluttomia luovuttamaan tietoja ulkomaisille perikunnille, jolloin voidaan tarvita paikallisen asianajajan apua.
- Kiinteistöt: lainhuutotodistus, rasitustodistus, kiinteistönvälittäjän arvio
- Pankkitilit: saldotodistus kuolinpäivältä, tiliote
- Sijoitukset: omistustodistus, arvopaperien arvolaskelma
- Yritysomaisuus: yhtiöjärjestys, viimeinen tilinpäätös, osakasluettelo
- Ajoneuvot ja veneet: rekisteriote, arviotodistus
Ulkomaiset asiakirjat tulee usein kääntää suomeksi tai ruotsiksi. EU:n alueella riittää yleensä tavallinen käännös, mutta EU:n ulkopuolelta tulevat asiakirjat saattavat vaatia niin sanottua apostille-todistusta tai laillistamista, jolla vahvistetaan asiakirjan aitous.
Jos ulkomaista omaisuutta on verotettu perinnön osalta jo sijaintimaassa, tarvitaan todistus maksetusta verosta. Tällä todistuksella voidaan hakea vähennystä Suomessa määrättävästä perintöverosta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi.
Erityisen tärkeää on myös hankkia selvitys omaisuuteen mahdollisesti kohdistuvista veloista ja rasituksista. Esimerkiksi ulkomaiseen kiinteistöön kohdistuva asuntolaina tai muu velka vähentää omaisuuden nettoarvoa ja siten perintöveron määrää.
Miksi ulkomaisen omaisuuden ilmoittamatta jättäminen voi johtaa ongelmiin?
Ulkomaisen omaisuuden ilmoittamatta jättäminen perunkirjoituksessa voi johtaa vakaviin veroseuraamuksiin ja juridisiin ongelmiin. Verottaja voi määrätä jälkiverotuksen ja veronkorotuksen, jos ilmenee, että perukirjasta on jätetty omaisuutta pois. Veronkorotus voi olla jopa 30% lisäveron muodossa, ja jälkiverotus voidaan toimittaa viiden vuoden sisällä verovuoden päättymisestä.
Tahallinen omaisuuden salaaminen voi täyttää jopa veropetoksen tunnusmerkit, mikä on rikoslain alainen teko. Vakavimmillaan veropetos voi johtaa sakkoihin tai jopa vankeusrangaistukseen sekä maineen menetykseen.
Ilmoittamatta jätetty omaisuus aiheuttaa myös ongelmia perillisten kesken. Jos omaisuus tulee myöhemmin ilmi, se voi johtaa perinnönjaon riitauttamiseen ja jo tehdyn jaon purkamiseen. Tämä voi aiheuttaa pitkäaikaisia riitoja perillisten välille ja merkittäviä oikeudenkäyntikuluja.
Lisäksi ilmoittamatta jätetyn omaisuuden myöhempi realisointi voi olla hankalaa. Esimerkiksi ulkomaisen kiinteistön myyntiä varten tarvitaan usein dokumentaatio siitä, että omistusoikeus on siirtynyt laillisesti perillisille ja että kaikki perintöverot on maksettu.
Kansainvälisen tietojenvaihdon tehostuminen on merkittävästi lisännyt kiinnijäämisen riskiä. Veroviranomaiset vaihtavat nykyään automaattisesti tietoja monien maiden kanssa, ja esimerkiksi ulkomaiset pankkitilit tulevat yhä todennäköisemmin Suomen verottajan tietoon.
Ilmoittamatta jättäminen voi myös vaikeuttaa perillisten omaa verotusta tulevaisuudessa. Esimerkiksi jos perillinen myöhemmin myy perintönä saatua omaisuutta, hänellä voi olla vaikeuksia osoittaa hankintahintaa luovutusvoittoverotusta varten, jos omaisuus ei ole ollut mukana perukirjassa.
Toiminta ulkomaisen omaisuuden kanssa – neuvot perikunnalle
Kun kuolinpesään kuuluu ulkomaista omaisuutta, kannattaa heti alkuvaiheessa konsultoida perintöoikeuteen erikoistunutta asiantuntijaa. Eri maiden lainsäädäntö ja käytännöt vaihtelevat merkittävästi, ja virheiden korjaaminen jälkikäteen voi olla kallista ja työlästä.
Perukirjan laatimiselle asetettu kolmen kuukauden määräaika voi olla haastava, jos ulkomaisia asiakirjoja joudutaan hankkimaan. Tarvittaessa perunkirjoitukselle kannattaa hakea lykkäystä verottajalta, mikä onnistuu perustellusta syystä.
Jos et ole varma, miten ulkomailla sijaitseva omaisuus tulee huomioida perunkirjoituksessa tai tarvitset apua perunkirjoituksen järjestämisessä, ota yhteyttä asiantuntevaan hautaustoimistoomme. Autamme sinua kaikissa hautaukseen ja perunkirjoitukseen liittyvissä asioissa ammattitaidolla ja kokemuksella.